Tulevana viikonloppuna vietetään "Saarikauden päättäjäiset" Pohjanmaalla
- ainakin Vaasan seudulla,

"Muinaistulien ilta" täällä Kemiönsaarella tai "Venetsialainen ilta" - missäpäin Suomea sitä vietetään muuten... tietääkö joku teistä?

Lapsena vietimme tietysti elokuun viimeistä lauantai-iltaa aina mökillä.

Saunoimme, söimme jotakin hyvää, kynttilät valaisivat iltaa sisällä ja pimeän tullessa isä lauttoi pieniä lyhtyjä missä oli jotain palavaa nestettä ja purkista oli nostettu kangasrätinpalanen
( taas oma sana vai? no kukaan ei ole vielä valittanut ainakaan) mikä paloi.

Eli pieniä lyhtyjä näistä purkeista oli laittettu pitkin polkua rantaan.

Kaikki oli niin juhlallista... JA sitten ammuttiin tietysti raketteja... meinas unohtua.... :))

Inkommande veckoslut firas "Villa-avslutning" i Österbotten,

Forneldarnas natt här på Kimitoön, Venetsiansk afton.... var firas det?
Är det någon som vet det?

Vi firade alltid augustis sista lördag på stugan, var annars.
Vi badade bastu, åt någonting gott, hade tända ljus som lyste upp i mörkret.

Vi hade det så mysigt!!

Pappa fixade små lyktor av någon brännbar vätska som han hällde i små plåtburkar, satt dit en trasa till veke och tuttade eld på det hela.

Konstigt förresten att inte hela backen brann upp!!

På så vis hade vi små lyktor längs stigen ner mot stranden....

sen sköt vi förståss raketer!

De väntade vi barn mycket på!

Kommer ihåg hur min farfar var rädd att få nån raket i huvudet
och stod med en gammal kastrull på huvudet :))

Han var ju egentligen före sin tid... fattade att skydda sig :)

Bilderna är på mina skatter... köpte tre spolar och ovanstående piggiga grejj för en femma på sommaren!!! Det är ju alldeles underbara konstverk...

Kuvat ovat aarteistani. Ostin kesällä puolat, kolme kpl ja yllä oleva härveli viitosella.
Ovat mielestäni aivan upeita taideteoksia...

Viimeinen kuva muistuttaa siitä että ehkä pitäisi käydä sienimetsässäkin viikonloppuna...

Den sista bilden påminner om att man kanske borde gå i svampskogen också på veckoslutet...



Trevligt Veckoslut till Er alla!!


Hyvää viikonloppua teille kaikille!!

Skönheten och odjuret - Kaunotar ja hirviö

Tämä on talon uusi asukas, kaksi kk vanha pehmeä untuvapallo, jolla on todella terävät kynnet.
Ei ole saanut nimeä vielä, emme ole päässeet yhteisymmärrykseen onko hän Wilhelm vai Alfons .... niin paitsi minun antama sukunimi Musman, eli suomeksi Hiirimies ;)

Det här är vår nya familjemedlem. Han är liten och fjunig men har ack så vassa klor.
Han har inte fått nåt namn ännu - vi kan inte komma överrens om han skall vara Alfons eller Wilhelm. Han heter Musman i efternamn i alla fall ;)





Denna skönhet tänkte också flytta in på lördag... visste att jag inte var hemma och han visste också att J 16 inte kan göra så mycket fast han kommit hem :)

Hon Googla honom och läste att han bits ...hihh... så han var inne en natt i alla fall...:))


Tämä kaunotar päätti myös muuttaa meille... tiesi tietysti että minä en ollut kotona ja tiesi tietty myös että J 16 v ei voinut hänelle mitään vaikka oli kotiutunut meille :)

J Googlasi kaunottaren ja hän sai olla sisällä ainakin yhden yön... siellä nimittäin luki että hän puree :/

Minä taas Googlasin molemmat ja löysin kun löysinkin tämän tarinan:
Wikipediasta kopioitu teksti

"Kaunottaren isä etsii myrskyn vuoksi suojaa hirviön linnasta. Lähtiessään hän nappaa ruusun tyttärelleen, mikä vihastuttaa linnan isännän ja tämä uhkaa tappaa hänet.
Isä anoo pelastusta ja pääsee vapaaksi ehdolla, että kaunotar tulee vangiksi linnaan. Hirviö pyytää kaunotarta vaimokseen, mutta kaunotar ei suostu mutta jää linnan sisäköksi.
Kun isä on kuolemaisillaan, kaunotar saa lähteä viikoksi hyvästelemään hänet.
Siskot houkuttelevat kaunottaren pysymään kauemmin ja palatessaan myöhässä kaunotar löytää hirviön kuolemaisillaan hädästä. Kaunotar anoo hirviötä pysymään elossa ja lupaa mennä naimisiin hänen kanssaan.
Tämä teko muuttaa hirviön komeaksi prinssiksi. Kaunottaren perhe muuttaa asumaan hänen kanssaan palatsiin."




Jag Googlade båda två och hittade följande text:
Kopierat fr Wikipedia

"Skönhetens far, hamnar i en storm och söker skydd i Odjurets slott. Inuti slottet finner han en stort bord dukat med mat och en lapp där det står: ät. Efter att ha lovat Skönheten att plocka med en ros från sin resa tar han en från den vackra rosträdgården utanför.
Då kommer Odjuret fram. Han berättar att fadern måste dö för att ha utnyttjat hans gästfrihet så. Fadern ber att få träffa sina döttrar igen. Odjuret säger att om en av hans döttrar tar hans plats, så får han leva.
Skönheten reser till slottet, övertygad om att Odjuret kommer att döda henne, men istället så får hon bo i hans slott och Odjuret friar till henne. Hon säger att hon kan bli hans vän och att hon kommer att stanna i slottet för evigt, men hon ber att få träffa sin familj i en vecka för att säga adjö till dem. Hennes systrar, avundsjuka när de ser att Skönheten mår bra och är klädd i vackra kläder, övertalar Skönheten att stanna längre. De använder t.o.m. lök för att få sina ögon att tåras.
Försenad återvänder hon till slottet där hon hittar Odjuret döende i rosenträdgården, döende av sitt krossade hjärta. Hon ber honom att leva så hon kan bli hans fru och då förvandlas Odjuret till en stilig prins. Han berättar att en fé förvandlade honom till ett odjur för länge sedan för att han vägrade släppa in henne i värmen. Förtrollningen skulle bara brytas om han kunde bli älskad, och även älska tillbaka, trots sitt fula utseende."

Tänään on hyvä päivä.... Idag är det en bra dag!!

Solen skiner och fåglarna sjunger :)
Ja och så fick jag i dag äntligen tag på en byggkarl, som kan komma och göra tak på mina 80 kvm väggar, som fnns här utanför vårt lilla hus... tillbyggnaden alltså. Jag hade trott att det är lågkunjunktur och att jag bara ringer tll någon, som kommer och börjar bygga... men nej... har ringt till hur många som hellst här på ön....
och de kan nog komma... jooodåå... men tidigast maj 2010....höhh.... jag behöver tak nu till vintern... kan visa bilder på det hela senare, men
dagen till ära blir det bilder på min phaleonopsis som har blommat redan ngr dgr.
Orkideer någonting av det vackraste jag vet... och ännu vackrare är de då jag fått dem att blomma här hemma :)



Aurinko paistaa ja linnut laulaa :)
Niin ja olen vihdoinkin löytänyt rakennusmiehen joka voi tulla rakentamaan kattoa minulle. Tässä talon lisärakennuksessa on 80 neliötä harkkoseiniä mutta ei kattoa.
Luulin että on helppo saada joku tekemään... nythän pitäisi olla lama... mutta ei ole lamasta tietoakaan.

Olen saanut vastauksia tähän mennessä että kyllä he voi tulla.... mutta aikaisintaan toukokuussa..... toukokuussa???.... minä tarvitsen katon nyt!!

Voin näyttä kuvia joskus toiste... nyt tänäään tulee van ja ainoastaan kaunita kuvia kun Phaleonopsis kukkii...
Orkideat ovat kauniimpia kukkia mitä tiedän, ja vieläkin kauniimpi kun on kasvattanut itse täällä kotona :)

Tänk så mycket vackert det finns omkring oss, som vi inte lägger märke till, för att vi har så bråttom från ett ställe till ett annat hela tiden. Vi borde stanna oftare, lyssna på våra medmänskor och naturen, se och känna mera av vår omgivning.
Vi springer omkring för att hinna med allt, allt som vi har bestämt oss för att hinna med och som vi kanske har ett tryck från omgivningen att klara av.... men.. är vi lyckliga... blir vi lyckligare....
Jag tror inte det, jag tror att man måste stanna, lugna ner sig en stund emellanåt, för att kunna klara av stressen och för att kunna vara lugn och harmonisk som mänska.


Ajattele miten kauniita asiota on ympärillämme. Meillä on kuitenkin aina niin kiire että meillä ei ole aikaa nähdä eikä huomata mitään.... pitäisi pysähtyä useammin, meidän pitäisi kuunnella muita ihmsiä ja luontoa - mitä hellä on sanottavaa, huomioida meidän ympäristöä paremmin.
Juoksemme yleensä lujaa paikasta toiseen, koska meillä on niin paljon tekemistä, luomme suorituspaineita itsellemme ja oletamme että ympäristömmekin luo paineita... mutta... olemmeko onnellisia...
Uskon että on välttämätöntä pysähtyä välillä jos haluamme olla aidosti onnellisia, jotta voisi olla rauhallinen ja harmooninen ihminen.

Samtal... Keskustelu

Vi sitter i bilen, jag och min dotter, snart 16 år. Jag berättar för henne om min dröm,
den jag beskrivit nedan. Hon lyssnar med ett litet leende på läpparna... hon har hört mina "historier" förut, saker som jag upplevt
och som ungarna tycker mest liknar spökhistorier.
Jag tycker inte att de är varken historier eller så värst spökiga av sig.
Nåväl... jag berättar och hon lyssnar, leendet stelnar lite, men hon ger sig inte
- hon tror nog inte att det ligger någon sanning i mammas story.

Jag har berättat färdigt... ser mot min dotters håll och frågar om hon tycker att jag borde berätta om min dröm åt de anhöriga, åt den avlidnes familj...
för jag undrar om de också vet hur bra hon har det...

"Men snälla mamma, gör nu i himlens frid inte det... de tror ju att du är helt tokig, inte kan man ju gå och berätta om sånt där !!!!"

hmmm...
Jaha... låter väl bli då... eller man vet ju aldrig när det blir ett passande tillfälle... den här mamman får väl klassas som tokig då i så fall!!

Istumme autossa, tyttäreni, kohta 16 v ja minä. Kerron hänelle unestani, sitä mistä olen kirjoittanut tässä aikaisemmin...
hän kuuntelee pieni hymy huulilla... nämä ovat näitä äidin hullutuksia taas.

Mutta minähän kerron vain asioista mitä olen kokenut... lapset ovat sitä mieltä että ne ovat kummitustarinoita, vaikka melestäni ne eivät ole tarinoita sen enemmän kuin kummitteleviakaan....

Kerron.... hänen hymynsä on hyytynyt pikkuisen mutta hän ei antaudu... ei usko höpinöhin.
Olen kertonut unen kokonaisuudessaan ja käännyn hänen puoleensa,
kysyn jos kannattaisi kertoa kuolleen perheelle unestani?
Jotta he tetäisivät miten hyvn heidän äidillään on asiat... jos eivät satu tietämään...

" Mutta äiti kiltti... älä nyt missään tapauksessa tee sitä... luulevat vielä että olet ihan hullu, eihän tuollaisista asioista voi kertoa!!!"

Aivan.... en taida sitten kertoakaan... tai siis jos sopivan tilaisuuden tullen... kai tämä äiti sitten voi luokitella hulluksi!!

Hästarna njuter av att få beta grönt gräs ännu... gräset på gräsmattan har nästan räckt till för två hästar över sommaren, tack vare att det varit så fuktigt. Det är egentligen nu som man märker att tillväxten har avstannat.
Tror att gräsklipparen har varit gång två gånger i sommar tack vare våra fyrbenta djur. Hästar betar inte av på alla ställen, gräset smakar väl inte så gott överallt.

Själv har jag planterat... fick nog hjälp med grävningen av groparna... två lönnar och hasselbuskar på gården... för att om möjligt göra lite mera grönt och möjlighet till skugga på gården. Vi får se om de börjar växa, klarar vintern och finns ännu nästa vår... håller tummarna!! :)

... Borde väl sluta med sena kvällar nu...
ska på jobb i morgon efter en lång och skön semester...


Hevoset voivat vielä nauttia latumella...
nurmikko on rittänyt melkein koko kesäksi kahdelle hevoselle.
Se on hyvä juttu mielestäni koska en oikein pidä äänekkäästä ruohonleikkurista, sitä olemme käyttäneet muistaakseni kaksi kertaa tänä kesänä. Onneksi
Nyt nurmikko ei kasva enää niin paljon ja se on kohta niin kostea että hevoset eivät voi tallustella siinä enää, kun nurmikkoon jää niin paljon jälkiä.

Itse olen istuttanut kaksi vaahteraa tänään ja muutama pähkinäpensas.
Sain apua kaivamisessa, savimaa on niin kova ja "apulaiseni" ei kestänyt katsoa lapiolla heilumistani :) Kiitos!
Toivottavasti istutukset juurtuvat jakestävät talven yli ja lähtevät kasvamaan ensi keväänä

Huomenna alkaa taas arki ja rutinit, lapset menevät kouluun ja minä töihin.

Onneksi on ollut pitkä ja rentouttava kesäloma :)

Kävelen metsässä, mäntymetsä on loputon, kuiva, hämärä...
missään ei näy ketään, ei eläimiä eikä ihmisiä...
eteeni ilmestyy asuntovaunu - aivan kuin tyhjästä...
avaan oven ja siellä istuu tuttu perhe... astun sisään, siellä on ahdasta ja mutta valoisaa ja tunnelma on hyvä...
perheen äiti on istunut miehensä ja tyttärensä välissä kun tulen ovesta, mutta on nuossut ja antaa tilaa minulle...
perheen äiti seisoo nyt miehensä takana... toinen käsi hänen olkapäällä...
ujostelen katsomista sinne päin - syytä siihen en tiedä.... juttelen lasten kanssa,
villkaisen välillä äitiin päin... ja jossain vaiheessa minun ja lasten keskustelua
hän ei ole siellä enää...
ja kukaan perheestä ei reagoi mitenkään .... olinko minä ainut joka näki hänet siellä asuntovaunussa??

Tämä oli siis uni...Minä en yleensä muista mitään unia herättyäni aamulla...
Tämä perheenäiti kuoli n kolme kuukautta sitten... hän oli kärsinyt kauan ja odotti jo pääsyä pois... toiseen maailmaan. Uskon että hän kävi tällä tavalla hyvästelemässä minua... kertomassa että hänellä on kaikki hyvin...

Jag går i en oändlig tallskog...
det är skymt och torrt,
ingen, varken djur eller mänskor syns till någonstans
Jag kommer fram till en husvagn som ser gemytlig ut- den är upplyst och det sitter någon där inne i den.
Jag tar upp dörren och där sitter en bekant famlj till mig...
jag kliver in...
mamman i familjen, som suttit mellan sin man och dotter, ställer sig upp, och står bakom sin man med sin högra hand på hans axel...
jag undviker att se på henne... tycker att jag är blyg för henne,
talar med barnen... tittar mot henne emellanåt...
mitt i allt är hon försvunnen...
och ingen av familjen reagerar på det...
var jag den ända som såg henne??


Detta var alltså en dröm , som jag drömde för ngr nätter sedan... kommer allmänhet inte ihåg drömmar sen jag vaknat...
Till saken hör att familjens mamma dog för ungefär tre månader sedan... Hon var länge sjuk, med svåra smärtor och hon ville dö...
ville hon komma och visa sig för att jag skulle kunna se att hon har det ok...

Näkemiin ensi kesään.... På återseende....

Viikko mökillä meni nopeasti ...
koulut alkavat ja syksy tuntuu jo olevan täällä...


En vecka på stugan gick snabbt...
skolorna börjar och hösten är här...

Olemme menossa Raippaluodon mökille vielä muutamaksi päiväksi.
Kuvat otettu edellisellä reissulla pari viikkoa sitten.
Mökillä on hyvä huilata... olla tekemättä mitään... se on jotenkin luvallisempaa ( meniks oikein??) mökillä, sekä ihmiset että koirat nauttivat :)

Vi skall till stugan på Replot ännu för några dagar.
Bilderna är dör resan vii gjorde tll stugan ett par veckor sen.
Det är bra att vila på stugen... lite mera lovligt än hemma, för mig själv i alla fall...
Både mänskor och djur vilar :)

Eller så kan man kolla utsikten....

Tai sitten voi tarkkailla näköalaa...

Eller fiska... den stora abborren vägde 750 gr...

Tai sitten voi kalastaa, iso ahven painoi 750 gr

Mökillä voi lukea vanhoja lehtiä... taitaa olla samat lehdet joka vuosi :)

Man kan också läsa, tror att det är samma tidningar varje år :)

Simma och lära sig ro... det e inte lätt må ni tro :))

Voi uida ja opettella soutamaan .. ei ole mikään helppo juttu kuulkaas :)

Kengistä on hyötyä kun on kivinen ranta...

Skorna är till hjälp då stranden är stenig...

Veckoslutet var fotis fotis, fotis....

Viikonloppuna harrastimme vähän jalkapalloa taas...

Nauttikaa meidän ihanasta kesästä,

minä palaan muutaman päivän päästä, kertomaan lisää mökkitarinoita!!

Njut av vår underbara sommar, jag återkommer om ngr dagar,

för att berätta mer om vårt stugliv!!

Tämä ei ole mikään hirviö... kuvasta päätellen voisi olla :)
Tämä on tyttäreni taiteellinen näkemys kilpaponistaan...

Detta är inget monster.. fast man skulle kunna tro det då man ser bilden :)
Detta är min dotters konstnärliga syn på sin tävlingsponny...

Mao denhär sötnosen...

Siis tämä söpöläinen...

Olimme tällä viikolla sekä tiistaina että torstaina Ypäjän kisaviikolla,
tuloksena ensimmänen ja yksi kuudes sija.
Ei mikään huono suoritus tyytyväisen äidin mielestä :))

Vi var under den gågna veckan på tisdag och torsdag till Ypäjä på tävlingsveckan där. De vann ett första pris och ett sjätte pris!!
Inte illa det tycker en nöjd mamma :))

On aivan ihanaa kun meille tuli helleaalto tässä vielä ennen kuin koulut alkavat. Yleensä helle on tullut vasta kun koulut ovat alkaneet. Lapset saavat vielä nauttia kesästä, ennen pimeää syksyä. Vesi meressä on 22 asteista ja sinilevää ei ole ollut oikeastaan ollenkaan. Johtunee kylmästä ja sateisesta kesästä.
Silloin kun on ollut pitempiä hellekausia olen uinut paljon. Olemme viettäneet paljon aikaa rannalla lasten kanssa, täällä omalla pihalla on todella lämmin ja pieni talo ilman puita suojanaan lämpenee nopaesti.
Silloin kun pkkupojat olivat peniä kävimme monesti uimassa vanhempen lasten kanssa vielä vähän ennen keskiyötä. Joskus taivas on ollut vaaleanpunainen, meri on peilannut taivasta ja ollut ihan tyyni ja vesi on ollut lämmintä ja tuntunut silkiltä iholla. Olisi voinut uida vaikka kuinka kauan. Nyt tänä kesänä ei ole ollut sellaisia iltoja. Kaipaan niitä...
Vaikka onhan nytkin ollut hyvä kesä ja paljon muita kivoja asioita

Kuvat ovat vähän tylsiä tänään... tai miten sen nyt ottaa...
Olen nimittäin intohimoinen kivien keräilijä. Aina kun kävelen jossain ja katselen ympärilleni, silloin näen aina hania kiviä. Kivien pitää yleensä olla siileitä ja nissä pitää olla jokin erilainen kuvio... Tarkemmin ajatellen melkein mikä vaan kelpaa... :)
Tässä muutama kuva aarteestani...

Tänk att vi får njuta av ett så underbart sommarväder ännu innan skolorna börjar och hösten kommer. För det mesta brukar det ju bli varmt då barnen börjat skolan på hösten...
Vattnet i havet var 22 grader dag... underbart varmt :)
I sommar har det inte varit så varmt i vattnet , som det varit många ggr då det har varit en längre varm period. Någon sommar har vi varit och simmat ännu nästan vid midnatt med de äldre barnen. Vattnet har varit varmt, vattenytan spegelblank och himlens rosa färg har speglat sig i vattnet. Då har det känts som om vattnet vart som silke runt omkring en,
då man simmat.

Bilderna är av några av mina stensamlingar... det har blivit ganska mycket stenar med åren. Jag ser alltid vackra stenar då jag rör mig någonstans tex på en strand.
Viktgast med stenar jag plockar är nog hur de känns i handen, den skall hellst vara "mjuk" i handen, slät, och självklart också ha en speciell färg eller ett speciellt mönster.
Stenarna finns både stora och små i alla färger.

Don´t Quit

When things go wrong, as they some times will,

When the road you´re trudging seems all up hill,

when the funds are low and the debts are high,

And you wan´t to smile, but you have to sigh,

When care is pressing you down a bit,

Rest if you must, but don´t you quit.



Life is queer with its twists and turns,

As everyone of us sometimes learns,

And many of failures turns about,

When he might have won had he stuck it out,

Don´t give up though the pace seems slow-

you might succeed with another blow.



Often the goal is nearer than

It seems to a faint and faltering man,

Often struggler has given up,

When he might have captured to the victor´s cup,

And he learnt too late,

When the night slipped down,

how close he was to a golden crone.



Success is failure turned inside-out,

The silver tint of the clouds of doubt,

And you never can tell how close you are,

It maybe close when it seems so far,

So stick to the fight when you´re hardest hit,

It´s when things seems worst that you mustn´t quit.



Tuntematon kirjalija, författaren okänd

Denna text finns på en tavla i mitt arbetsrum.
Min chef berättade att hon fick tavlan av en vän då hon startade sitt nuvarande företag.
Tycker mycket om texten och vill här dela med mig av den...
texten har samband med det jag skrev i går.

Tämä teksti löytyy taululta mikä löytyy työhuoneeni seinältä.
Pomoni sai taulun kun hän perusti yrityksen, missä minä olen töissä.
Pidän kannustavasta tekstistä!
Ja taulun teksti liittyy hyvin paljon siihen mitä kirjoitin myöhään eilen ilalla.