Em

Lilla smurfen på bilden, taget 2007 på sommaren,
minst men absolut inte lättast...
Tänk vad barnen kan vara olika!
Em har alltid varit mån om att ta sin plats i familjen.
Det är väl alla barn,
men ingen e som han.
Dagmamma, som han var hos i fem år, sa
att "hon aldrig upplevt någon så
besvärlig, envis, och tidvis elak, som han...
samtidigt som hon alltid kommer
att minnas honom som den som hon älskar så mycket för att han var så
snäll, god, kramig, hjälpsam ( skötte om de mindre barnen )
helt enkelt bedårande..."
allt detta i samma förpackning...
en sån liten pojke upptar en stor del av mitt hjärta :)

Här är då en del av mitt liv,
min uppgift här i livet som mamma,
att älska :)

Kuvassa nuorin smurffeistani vuonna 2007.
Nuorin mutta ei suinkaan helpoin...
ajatelkaa miten lapset voivat olla erilaisia.
Em ottaa taatusti oman paikkansa perheessä,
tavalla tai toisella...
Hän oli saman perhepäivähoitajan luona viisi vuotta.
Hän kuvasi nuorimman poikani näin:
"itsepäinen, ajoittain ilkeä, hankala,
samalla kun hän tulee aina muistamaan ja rakastamaan Em siitä
miten kiltti, mukava ja halivainen, auttavainen
( auttoi nuorempien lapsien hoidossa )
ja suorastaan vastustamaton hän oli"
Ja koko tämä pakkaus on mun poika, joka vie suuren osan mun sydämestä:)

Tässä pikkuisen lisää mun elämästä,
tehtävästä minkä olen saanut osakseni tässä maailmassa.
Rakastamalla pääsee pitkälle :)