Vi sitter i bilen, jag och min dotter, snart 16 år. Jag berättar för henne om min dröm,
den jag beskrivit nedan. Hon lyssnar med ett litet leende på läpparna... hon har hört mina "historier" förut, saker som jag upplevt
och som ungarna tycker mest liknar spökhistorier.
Jag tycker inte att de är varken historier eller så värst spökiga av sig.
Nåväl... jag berättar och hon lyssnar, leendet stelnar lite, men hon ger sig inte
- hon tror nog inte att det ligger någon sanning i mammas story.
Jag har berättat färdigt... ser mot min dotters håll och frågar om hon tycker att jag borde berätta om min dröm åt de anhöriga, åt den avlidnes familj...
för jag undrar om de också vet hur bra hon har det...
"Men snälla mamma, gör nu i himlens frid inte det... de tror ju att du är helt tokig, inte kan man ju gå och berätta om sånt där !!!!"
hmmm...
Jaha... låter väl bli då... eller man vet ju aldrig när det blir ett passande tillfälle... den här mamman får väl klassas som tokig då i så fall!!
hän kuuntelee pieni hymy huulilla... nämä ovat näitä äidin hullutuksia taas.
Mutta minähän kerron vain asioista mitä olen kokenut... lapset ovat sitä mieltä että ne ovat kummitustarinoita, vaikka melestäni ne eivät ole tarinoita sen enemmän kuin kummitteleviakaan....
Kerron.... hänen hymynsä on hyytynyt pikkuisen mutta hän ei antaudu... ei usko höpinöhin.
Olen kertonut unen kokonaisuudessaan ja käännyn hänen puoleensa,
kysyn jos kannattaisi kertoa kuolleen perheelle unestani?
Jotta he tetäisivät miten hyvn heidän äidillään on asiat... jos eivät satu tietämään...
" Mutta äiti kiltti... älä nyt missään tapauksessa tee sitä... luulevat vielä että olet ihan hullu, eihän tuollaisista asioista voi kertoa!!!"
Aivan.... en taida sitten kertoakaan... tai siis jos sopivan tilaisuuden tullen... kai tämä äiti sitten voi luokitella hulluksi!!
Hullu? Ei.
VastaaPoistaMummuni näki enneunia, minä näen, sukumme muutkin naiset näkevät. Mummu aina sanoi, että henkimaailma on, mutta sitä ei saa häiritä. Se näkyy, mitä haluaa, mutta kaivella ei saa.
Tämä kuulostaa hullulta: Voit olla ns "viestinviejä", näet jo olevia.
Toiset vain ovat herkempiä näkemään ja kuulemaan sen, mitä näillä rajallisilla silmillä ei näe. Tosiasiassahan henkimaailma kuuluu jo kristinuskoon, vrt ehtoollispöydän toinen puoli, perille päässeiden puoli.
-Ehkä sinun tehtäväsi on tuoda lohtua? Perheellä on varmasti vaikeaa ilman äitiä.
Olen samaa mieltä Marian kanssa, uskon että tilaisuus avautuu jossa voit kertoa että kaikki on hyvin. =)
VastaaPoistaEn ole ajatellut itseäni viestinviejänä... vähättelen helposti itseäni
VastaaPoistaJa olen kyllä aikaisemmin kuullut ja nähnyt kaikennäköistä, mitä muut eivät näe...ja ne eivät ole ollut pelkkiä unia...
ehkä kerron joskus kun siltä tuntuu...
Heisan
VastaaPoistatakk for gode ord inne hos meg... har kikket igjennom din blogg... har kost meg.. herlig blogg du har.. flotte bilder..og utrolig bra skrevet...
Ønsker deg en fin dag...
klem O=)