Kävelen metsässä, mäntymetsä on loputon, kuiva, hämärä...
missään ei näy ketään, ei eläimiä eikä ihmisiä...
eteeni ilmestyy asuntovaunu - aivan kuin tyhjästä...
avaan oven ja siellä istuu tuttu perhe... astun sisään, siellä on ahdasta ja mutta valoisaa ja tunnelma on hyvä...
perheen äiti on istunut miehensä ja tyttärensä välissä kun tulen ovesta, mutta on nuossut ja antaa tilaa minulle...
perheen äiti seisoo nyt miehensä takana... toinen käsi hänen olkapäällä...
ujostelen katsomista sinne päin - syytä siihen en tiedä.... juttelen lasten kanssa,
villkaisen välillä äitiin päin... ja jossain vaiheessa minun ja lasten keskustelua
hän ei ole siellä enää...
ja kukaan perheestä ei reagoi mitenkään .... olinko minä ainut joka näki hänet siellä asuntovaunussa??

Tämä oli siis uni...Minä en yleensä muista mitään unia herättyäni aamulla...
Tämä perheenäiti kuoli n kolme kuukautta sitten... hän oli kärsinyt kauan ja odotti jo pääsyä pois... toiseen maailmaan. Uskon että hän kävi tällä tavalla hyvästelemässä minua... kertomassa että hänellä on kaikki hyvin...

Jag går i en oändlig tallskog...
det är skymt och torrt,
ingen, varken djur eller mänskor syns till någonstans
Jag kommer fram till en husvagn som ser gemytlig ut- den är upplyst och det sitter någon där inne i den.
Jag tar upp dörren och där sitter en bekant famlj till mig...
jag kliver in...
mamman i familjen, som suttit mellan sin man och dotter, ställer sig upp, och står bakom sin man med sin högra hand på hans axel...
jag undviker att se på henne... tycker att jag är blyg för henne,
talar med barnen... tittar mot henne emellanåt...
mitt i allt är hon försvunnen...
och ingen av familjen reagerar på det...
var jag den ända som såg henne??


Detta var alltså en dröm , som jag drömde för ngr nätter sedan... kommer allmänhet inte ihåg drömmar sen jag vaknat...
Till saken hör att familjens mamma dog för ungefär tre månader sedan... Hon var länge sjuk, med svåra smärtor och hon ville dö...
ville hon komma och visa sig för att jag skulle kunna se att hon har det ok...