Kävin vanhempainkokouksessa meidän omassa pikku koulussa. Koulussa on tällä hetkellä 48 oppilasta. Oppilasmäärä vähenee koko ajan ja niin... tiedätte varmaan miten siinä on käymässä. Kun vanhin poika oli viidennellä luokalla koulussa, noin kuusi vuotta sitten, silloin siellä oli pitkälti päälle 60 oppilasta.
Koulussa on yhdistetty 1-2, 3-4, 5-6 luokka. Opettajat ovat kaikille tuttuja ja oppilaat tuntevat kaikki toisensa. Koulu on muistaakseni kohta 90v toiminut kouluna ja on rempattu muutama vuosi sitten.... niin ja sitten kaupungista tulee ulkopuolinen arvioija joka on sitä mieltä että kaikki saaren pikkukoulut voidaan sulkea ja kaikki oppilaat voidaan laittaa pariin isoon kouluun...

Oppilaita olisi pitkälti yli 20 per luokka, ehkä enemmänkin ... minä en tiedä.... asiasta oli tiedotus- ja kuulemiskokous...
mutta minä unohdin koko asian hyvin aktiivisesti, olen sitä mieltä että meitä ei kuulla tässä kylässä, meillä oli mielenosoitus kunnantalon edessä muutama vuosi sitten. Koulussa toimi silloin vielä oma pikku keittiö ja keittäjä teki herkullista kotiruokaa oppilaille. Tämä oli joulun alla ... saimme pitää oman keittiön koulussa kevätlukukauden... sen jälkeen sitä ei enää ollut.... ruoka, kumiperunoita mukaanlukien tulee keskuskeittiöstä...
Tulee tässä mieleen oma lapsuus, Kävin jo ala-asteella isossa koulussa. Meitä taisi silloin olla vähän vajaa kolmekymmentä oppilasta luokalla, yläasteella melkein neljäkymmentä.
Se oli aivan kauheata... siellä pystyi ihan hyvin pysymään anonyyminä ... mahtoikohan opettajat edes tietää meidän nimet??
Huhh... miksi me emme voi tässä kylässä mainostaa miten ihanat ja pienet kyläkoulut täällä toimiii, miten tasapainoisia meidän lapsissta tulee kun voivat elää turvallisessa ympäristössä. Kaikki lapset samasta pikku koulusta tietävät toisensa... minä en ala-asteella tiennyt ketkä muilla rinnakkaisluokalla oli... oli aivan mahdotonta oppia tuntemaan kaikkia kavereita.
Ajatelkaa mimmoinen tuki ja turva lapsilla on myöhemmin, esim kun liikkuvat kylällä ja atrvitsevat esim apua, silloin ehkä voi saada apua jostain jonka tuntee, joku ehkä paljon vanhempi lapsi, mutta kun hän on koulusta tuttu...

Jag var på föräldrarmöte här i vår lilla byskola... det är bara 48 elever kvar i skolan... ja så ni vet hur det håller på att gå... För ngr år sen var det över sextio elever i skolan. 1-2, 3-4, och 5-6 är förenad klasser med undervisningen delvis skillt. Skolan är snart 90 år gammal och nyrenoverad för ett antal år sedan.
Nu kom det en utomstående specialist som sa att de små skolorna kan stängas på ön... det skulle betyda klasser med öve rtjugo elever per klass. Kanske mera också, vet inte... det var ett möte där föräldrarna skulle höras... men jag glömde mötet aktivt... det är ingen vits vad de som bor på denhär ön säger... för ngr år sen så hade de ett eget kök med en köksa som gjorde god och nyttig husmanskost åt barnen. Vi protesterade villt för att få hålla den egna köksan kvar i skolan. Vi fick ha henne kvar på vårterminen, men sen var det slut... Den hösten fick barnen bekanta sig med gummipotatis mm underligheter som det serveras...
Kommer obönhörligt att tänka på min egen barndom. På lågstadiet var vi nästan trettio på klassen. I högstadiet var vi nästan fyrtio. Jag visste inte ens vem som gick på mina paralellklasser, undrar om lärarna ens visste om vem vi var... Där var det inte i alla fall frågan om trygghet, men det har vi här. Eleverna kan växa upp lugna och trygga, de känner varandra...
blir sedda sådanna som de är och får aktivt delta i skolans aktiviteter och vara med och bestämma... För att inte tala om vilken trygghet det är lite senare i livet, då de kanske behöver hjälp och får det av någon som gått i samma skola och som de känner så att det vågar begära om hjälp...

En liten sannhistoria om hur det funkar i den lilla byskolan.
Vi flyttade hit från annan ort. Min äldsta son hade gått i en anna byskola... lite större än denna.
På sommaren var han med en kompis och hans mamma och lekte på skolgården. Pojkarna var då knappa nio år. Min son härjade omkring, han tänkte väl busa lite och förstöra ngt. Dén andra pojkens mamma hann inte ingripa före hennes son hade förklarat för min son
" Du kan inte göra sådär... vet du J att dethär är vår skola och vi vill att det skall vara snyggt och fint här."
Storyn berättad av pojkens mamma ngr år senare... de e sammanhållning det ska ni veta.


Pikkuinen tarina liittyen aiheeseen.
Muutimme tänne toisesta paikkakunnasta. Vanhin poika oli käynyt ykkös ja kakkosluokan kun oli menossa tähän kouluun. Poikani oli kaverinsa ja tämän äidin kanssa leikkimässä koulun pihalla. Pojat olivat vajaa yhdeksän vuotiaita. Piokani yritti tehdä vähän hallaa ja hajoittaa paikkoja pikkuisen. Toisen pojan äiti ei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin hänen poikansa oli selvittänyt tilanteen
" Tiedätkö J että tämä on meidän koulu ja me haluamme että täällä on siistiä ja paikat on kunnossa täällä"
Tarinan on kertonut kyseisen pojan äiti nyt myöhemmin. Oppilaat pitävät huolen omasta koulustaan ja toisistaan.



Suututtaa... Jag blir så arg... Måste komma ner på jorden igen :) Bilden på kisse linslus och golvet! Köksgolvet syns på bilden... det skall målas ... det är bestämt nu! Det skall bli grått, blir tokig på att lackerat brädgolv där lacket delvis nötts bort...

Täytyy jotenkin palata tähän arkeen ennen nukkumaanmenoa. Kuva kissasta ja keittiön lattiasta... se on aivan kamalan näköinen!! Ja se maalataan vaaleanharmaaksi... se on nyt päätetty!

No niin ... ja koulu unohtui hetkeksi... minua on helppo "huijata"

Just såå... jag är så lätt att lura!

Ha det så bra!!! Voikaa hyvin!!!