Min vän....Ystäväni

Vänskap, "smakar" på ordet... vad är vänskap för dig?
För mig betyder det att finnas till för sin vän, att dela sorg och glädje,
att kunna höra på sin vän, känna henne, och veta när hon behöver hjälp.
Jag har en verkligt bra vän.
Hon har hjälpt mig mycket då jag har haft det svårt,
tagit hand om barnen, då jag inte orkat, städat lagat mat,
och pratat med mig i timtal, gett sig tid, varit närvarande, tröstat,
fått mig att må bättre, fått mig att skratta, fått mig att känna mig värdig.
Jag har nu i min tur hjälpt henne i två dagar.
Nu behöver hon mig.
Hon har varit på undersökningar för de knölar, som konstaterats i hennes en bröst.
Kan omöjligen veta hur hon känner sig, har inte upplevt det själv,
men vetskapen om knölarna har gjort en mycket stark kvinna,
orolig, gråtmild, rastlös...
Hela familjen mår dåligt, hennes man tänker på sig själv,
stöder inte henne,
frågar henne hur hon tror att han skall klara av allt om hon dör...
kan män vara så tafatta? Antagligen....
Barnen är oroliga och reagerar med kroppen på all stress...
Nästa vecka får hon veta svar på alla prover.
Hoppas att jag kan ge den hjälp som hon behöver av mig,
ss hon har hjälpt mig!

Hoppas att ni, alla mina vänner, har en riktigt fint veckoslut!

Ystävyys.... "maistelen" sanaa...
Mitä ystävyys merkitsee sinulle?
Minulle se merkitsee läsnäoloa, että on olemassa ystävälleen,
että kuuntelee ystäväänsä,tietää koska hän tarvitsee apua,
jakaa ilot ja surut, hänen kanssaan.
Minulla on tälläinen ystävä.
Hän on auttanut minua, kun minulla on ollut vaikeata.
Hän on hoitanut lapset, kun minulla on ollut vaikeata, tehnyt ruokaa,
siivonnut, pessyt pyykkiä, jutellut tuntikausia, lohduttanut, neuvonut,
antanut minulle aikaansa, saanut minut tuntemaan itseni tärkeäksi,
saanut minut minut nauramaan.
Nyt hän tarvitsee apuani.
Hän on käynyt tutkimuksissa kun hänen toisesta rinnasta on löytynyt kyhmyjä.
Minun on mahdotonta tietää miltä hänestä tuntuu,
en ole kokenut mitään vastaavaa itse,
mutta epätietoisuus ja odotus on varmaan todella raskasta.
Hän on aina ollut vahva nainen,
nyt hän on itkuherkkä, levoton ja hän ei pysty ajattelemaan asioita selkeästi.
Koko perhe kärsii luonnollisesti.
Hänen mies ajattelee vain itseään ja on kysynyt miten hän pärjää jos vaimo kuolee...
totta on, miten joku voi ajatella, saati sanoa jotain sellaista toiselle? En ymmärrä...
Lapset reagoivat fyysisesti, kehollaan...
Nyt on sitten minun vuoro auttaa, toivon että osaan auttaa,
oikealla tavalla, jotta voisin helpottaa hänen oloaan..
Ensi viikolla hän saa tietää vastauksia tutkimuksista.

Hyvää viikonloppua teille kaikille ystävilleni!